Versiolla kasvatustyön päämäärä
Kasvatamme labradorinnoutajia näyttely-, harrastus sekä metsästystarkoitukseen. Jalostuvalinnoissamme korostuu terveys ja rodunomaisuus. Kotioloissa mukava perhekoira toimii monenlaisessa harrastamisessa sekä omaa myös luonnetta metsästykseen ja erilaisiin harrastuslajeihin. Versiolla labradorinnoutaja on helposti koulutettavissa myös monipuolisesti avustustehtäviin sekä hajuetsintään ja jäljelle.
Versiolla Shakespeare
Labradorinnoutaja rotuna
Newfounlandista vietiin kalastuslaivojen mukana koiria Brittein saarille, jossa niitä kehitettiin edelleen. Iso-Britanniasta rotu levisi sittemmin muihin maihin. Englannin Kennelklubi hyväksyi labradorinnoutajat omaksi rodukseen vuonna 1903. Suomeen saapuivat ensimmäiset koirat 50-luvulla ja vähitellen suosio on täällä kasvanut siten, että vuosittain rekisteröidään reilu puolentoistatuhatta koiraa.
Labradorinnoutaja rotuna on erinomainen perhekoira, käyttö- ja harrastuskoira samoin kuin muutenkin erittäin monipuolinen koirarotu. Tulee kuitenkin muistaa, että kukaan tai mikään ei ole seppä syntyessään. Kuten rotumääritelmä kertoo, koiran tulee olla yleisvaikutelmaltaan vankkarakenteinen, tiivisrunkoinen ja hyvin toiminnanhaluinen - tämä tarkoittaa sitä, että koira vaatii ehdottomasti peruskoulutuksen. Olet varmaankin nähnyt tilanteita, joissa suurikokoinen labradoriuros määrää minne mennään. Tätä voidaan välttää normaalilla ja määrätietoisella koulutuksella, joka aloitetaan jo luovutusiässä.
Kolmea eri väriä edustava (keltainen, musta ja ruskea) labradori on suhteellisen suurikokoinen koira aikuisena, urosten säkäkorkeus on keskimäärin 56-57 cm ja narttujen 54-56 cm. Henkinen kehitys on hidasta, kuten monen muunkin suurikokoisen koirarodun, ja urokset saattavat olla aikuisia vasta 3-4-vuotiaina. Toisaalta koira säilyy vanhuuteensa saakka oppimiskykyisenä ja saattaa intoutua seniori-ikäisenäkin uusista asioista.
Yleensä koira hankitaan aluksi vain mukavaksi perhekoiraksi. Tämä onkin labradorinnoutajien suurin "käyttötarkoitus". Mahdollisesti aktivoivan kasvattajan tai muiden harrastajien kautta löytyy sitten myöhemmin harjoitus- tai kilpailumuoto, johon haluaa erikoistua.
Kilpailumuotojen perusteella labradorit ovat eriytyneet ns. näyttely- ja metsästyslinjaisiin. Metsästyskoeaktiivit suosivat field trial (engl. metsästyskoe) -koiria. Silmillä havaittava ero näissä linjoissa on ulkonäkö: näyttelylinjaiset ovat vankkarakenteisia, voimakasrunkoisia, runsasturkkisia ja metsästyslinjaiset taas huomattavasti kevytrakenteisempia, sprintterimallisia ja usein ohutturkkisia koiria.
Luonteessa löytyy myös eroja. Metsästyslinjaiset soveltuvat nykyiseen kilpailumuotoon, joka painottaa vauhdikkuutta, nopeutta ja äärimmäistä tottelevaisuutta. Toki suurin osa "tavallisista" labradoreista pärjää jokamiehen metsästyksessä, jossa muutaman kerran syksyllä käydään metsällä.
Näyttelylinjaiset koirat saattavat kilpailla menestyksellisesti metsästyskokeissa, mutta ei päinvastoin. Toki metsästyslinjaiset labradorit ovat lähes kokonaan valloittaneet metsästyskokeiden voittajaluokat erinomaisilla suorituksillaan, ja usea noutajamestaruus onkin labradorin hallussa. Suomalaiset metsästyslabradorit ovat myös menestyksekkäästi kilpailleet ulkomailla.
Labradorinnoutaja nauttii erilaisista toiminnoista ja koirien kanssa onkin kilpailtu menestyksellisesti myös monenlaisissa muissa koemuodoissa kuten jäljestyskokeissa, palveluskoirakokeiden eri muodoissa, tottelevaisuuskokeissa ja rauniokokeissa. Varsinkin metsästyskoirien jäljestyskokeessa labradorit ovat vuosi toisensa jälkeen olleet SM-tasolla joko voittajina tai kärkisijoilla. Moni on varmaan myös törmännyt oppaana toimivaan labradoriin.
Lähde: snj.fi
